Lähestyimme Seuraavaa sukellusta ja tarkkailimme aaltojen välejä. Ankkuroimme riutan eteläpuolelle ja aloitimme sukellus valmistelut. Miehistä auttoi meidät kumiveneeseen ja lähdimme pöristelemään kohti tiputuspaikkaa. Noin puolessa välissä tähystäjä huusi "Dolfin dolfin" jolloin kippari väänsi kaasukahvasta ja kiiruhdimme kohti paikkaa jossa evät oli havaittu. Noin siinä paikkeilla sukellusvanhimpamme kiljaisi "veteen". Ok merkit vaihdettiin pinnan sijasta melkein pohjassa. Heti veteen pulahdettu alkoi hahmojen etsintä ja kameran kulutus. Pohjalla joku onneton turisti yritti saada näitä nopeita otuksia kiinni siinä onnistumatta.
Ihmettely ja ihastelu lamaannutti kuvaajien taidot mutta onneksi jotain onnistuneita otoksia saatiin taltioitua. Neljän delfiinin vauhdikkaan esityksen aikana oli vaikea päättää mitä niistä kuvaisi. Onneksi elikoiden vauhti hidastui välillä eikä tarvinnut miettiä mitä niistä kattelisi. Välillä rauhallisesti ja uteliaasti lähestyviä otuksia oli mahtava seurata. Tuntui oudolta sukeltaa näiden villien mutta kesyjen ja ystävällisten nisäkkäiden kanssa. Välillä ne katosivat pintaan hakemaan ilmaa ja palasivat suoraa päätä esittämään meille vaudikasta liikkumista.
Yhdessä vaiheessa heidän naksutus hävisi ja ne katosivat näköpiiristä jolloin tuumasin että tähänkö tämä hienous loppui? Hetken matkaa jatkoimme eteenpäin kunnes taas kuuluui naksutus ja päät alkoivat pyöriä. Ilmeisesti nekään eivät olleet saaneet tarpeeksi esittämisestä niinkuin emme mekään. Niiden kanssa olisi voinut sukeltaa koko tunnin mutta tällä kertaa saimme nautti vain 15 minuuttia. Innostus vaihtui haikeuteen kun nelikko katosi siniseen. Jatkoimme sukellukseen loppuun, mutta mikään ei enää tuntunut sillä kertaa innostavan. Pinnalla olutta siemaillessa katsoimme materiaalin mitä oli tallentunut tallentimiimme ja myhäilimme onnistunutta sukellusta.
Dolfin House osoittautui todellakin nimensä veroiseksi paikaksi. Kuvista näki tarkemmin erilaiset jäljet mitä delfiininen kyljissä ja evissä oli. Onnneksi materiaalia tuli tarpeeksi että niistä pystyy nauttimaan jälkikäteen useampaan otteeseen. Moottorit käyntiin ja kohti seuraavaa kohdetta. Ilta alkoi hämärtyä, kun nousimme delfiinien jälkeiseltä turhalta tuntuneelta sukellukselta. Nautimme välipalaa ja valmistaiduimme tulevaan yösukellukseen. Seurueemme erään jäsenen tila huononi ja hän joutui jättämään seuraavan sukelluksen väliin. Mahtoiko johtua delfiinien aiheuttaman innostuksen ja jännityksen krapulasta. Sukelluksen loppuvaiheessa Tero näytti meille että menee ylös ja jääkää te vielä jos haluatte mutta tunnin rajoissa takaisin. Jatkoimme veljeni kanssa hetken kahdestaan mitään kummempaa löytämättä tai näkemättä. Hylkyjen, kilpikonnan ja delfiinien jälkeen on vaikea innostua leijonakaloista tai mureenoista. Pinnalla olut huiviin ja untenmaille. Innostusta keräämään viimeiseen päivään.
Ihmettely ja ihastelu lamaannutti kuvaajien taidot mutta onneksi jotain onnistuneita otoksia saatiin taltioitua. Neljän delfiinin vauhdikkaan esityksen aikana oli vaikea päättää mitä niistä kuvaisi. Onneksi elikoiden vauhti hidastui välillä eikä tarvinnut miettiä mitä niistä kattelisi. Välillä rauhallisesti ja uteliaasti lähestyviä otuksia oli mahtava seurata. Tuntui oudolta sukeltaa näiden villien mutta kesyjen ja ystävällisten nisäkkäiden kanssa. Välillä ne katosivat pintaan hakemaan ilmaa ja palasivat suoraa päätä esittämään meille vaudikasta liikkumista.
Yhdessä vaiheessa heidän naksutus hävisi ja ne katosivat näköpiiristä jolloin tuumasin että tähänkö tämä hienous loppui? Hetken matkaa jatkoimme eteenpäin kunnes taas kuuluui naksutus ja päät alkoivat pyöriä. Ilmeisesti nekään eivät olleet saaneet tarpeeksi esittämisestä niinkuin emme mekään. Niiden kanssa olisi voinut sukeltaa koko tunnin mutta tällä kertaa saimme nautti vain 15 minuuttia. Innostus vaihtui haikeuteen kun nelikko katosi siniseen. Jatkoimme sukellukseen loppuun, mutta mikään ei enää tuntunut sillä kertaa innostavan. Pinnalla olutta siemaillessa katsoimme materiaalin mitä oli tallentunut tallentimiimme ja myhäilimme onnistunutta sukellusta.
Dolfin House osoittautui todellakin nimensä veroiseksi paikaksi. Kuvista näki tarkemmin erilaiset jäljet mitä delfiininen kyljissä ja evissä oli. Onnneksi materiaalia tuli tarpeeksi että niistä pystyy nauttimaan jälkikäteen useampaan otteeseen. Moottorit käyntiin ja kohti seuraavaa kohdetta. Ilta alkoi hämärtyä, kun nousimme delfiinien jälkeiseltä turhalta tuntuneelta sukellukselta. Nautimme välipalaa ja valmistaiduimme tulevaan yösukellukseen. Seurueemme erään jäsenen tila huononi ja hän joutui jättämään seuraavan sukelluksen väliin. Mahtoiko johtua delfiinien aiheuttaman innostuksen ja jännityksen krapulasta. Sukelluksen loppuvaiheessa Tero näytti meille että menee ylös ja jääkää te vielä jos haluatte mutta tunnin rajoissa takaisin. Jatkoimme veljeni kanssa hetken kahdestaan mitään kummempaa löytämättä tai näkemättä. Hylkyjen, kilpikonnan ja delfiinien jälkeen on vaikea innostua leijonakaloista tai mureenoista. Pinnalla olut huiviin ja untenmaille. Innostusta keräämään viimeiseen päivään.
Kommentit