Toiseen päivään heräsimme hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä sukelluksia. Kello puoli kuusi käynnistyi tukikohtamme  liikuttimet ja sillon aukesivat myös yllättävän pirteiden sukeltajien silmät. Keula kohti Abu Nuhasta ja sen  upottamia aluksia. Saavutuamme riutalle oli tuuli yltynyt entisestään ja mainingit vaikeuttivat kohteen  lähestymistä. Ankkuroimme Abu Nuhaksen eteläpuolelle ja aloitimme valmistelut. Edessä oli ensimmäinen kunnon  hylkysukellus. Maskit kourassa Zodiakkiin ja kohti aallokkoja. Veneen kipparin ohjatessa jaksoi toinen oppaamme hetken aikaa nauraa kun aallot kastelitvat häntä. Ennen perille pääsyä saattoi hänen äänen sävyssä havaita  harmistumisen merkkejä. Tuuli oli kova ja pärkyt kastelivat hänet täysin.

Kuului komento veteen! Pohja 25 metrissä  ja hylky siinä välissä erottui selkeästi laskeutuessamme kohti sen lähes pinnalle ulottuvia rakenteita. Kaksi videokameraa ja yksi stilli kävivät kuumana koko sukelluksen ajan. Kiersimme hylyn kahteen kertaan ympäri jonka  jälkeen jäimme turvapysähdykseen noin 5 metriin. "Noin" sen takia, että mainingit heittelivät meitä aika lailla. Pinnalle tultuamme täytyi painovyö ja liivi ojentaa kumiveneeseen ja kaikki tämä oli tehtävä ripeästi ennen riutalle  ajautumista. Ensimmäinen kunnon hylkysukellus takana ja mieli korkea. näkyvyys loistava mitä suomen oloihin  tottuneena voi sanoa. Toisenkin sukelluksen olisi voinut tehdä samalle hylylle. Alukselle paluu oli myötäisessa  kansipojallekkin mukavanpaa. Enää hän ei kastunut vaan vapisi märissä vaatteissaan kun oli tunnin odottanut meitä  kumiveneessä. Ruokailun jälkeen pidimme pienen tauon ja Tero kertoi seuraavan sukelluksen kulun. "Carnatic on sellainen 1800 luvun lopussa uponnut 90 metrinen purjealus jossa nähtävä on enimmäksen sen asuttamat kalat." Päätimme jättää  videokamerat pinnalle ja ottaa vaan stillikameran mukaan. Virhe. Vielä alasmennessä ei harmitus vaikuttanut, mutta  heti kun näki millainen hylky oikeastaan oli alkoi otsa rypistyä.

Hylky makaa vasemmalla kyljellään ja sen puinen  luuranko on vaikuttavan näköinen. Kiersimme aluksi hylyn kertalleen ympäri ja tarkkailimme näkymiä. Toisella  Kierroksella sukelsimme sisään tuohon raatoon ja seurasimme kalaisaa yläpuoltamme. Kadoksissa olevia kultarahoja ei  näkynyt mutta muuten mahtava sukellus. Vaikka koonsa puolesta hylky ei päässyt samaan luokkaan Ghiannis D kanssa oli  tämä puinen sukelluskohde mieluisempi tuoden tuulahduksen yli sadan vuoden takaa. Pinnalla harmittelimme virhepäätöstämme ja olisimme mielellämme tehneet kohteelle myös toisen sukelluksen, mutta matka seuraavalle riutalle  oli jo alkanut. Kapteenimme ohjasi meidät Dolfin Housen ankkuripaikoile jossa koimme matkan unohtumattomimman  kokemuksen. Siitä suraavassa tarinassa.

-T