Maanantai aamu 5.11.2007 kello 6:15 ja keho kertoo että on sopiva hetki vaihtaa helsingin
kaupingin tarjoama valaistus afrikanmantereen luonnonvaloon. Aamupesusta on kulunut noin 9
tuntia ja pyramidit on hetki sitten ohitettu kun ikkunasta alkaa näkyä turkoosin ja
vessan vieressä unohtuu ja mieliala kohoaa. Aidattu laskeutumisalue näkyy jo kun lennon
kapteeni ja perämies päättävät näyttää rantaviivaa myös koneen oikealla puoliskolla
istuville. Kahteen kertaan saimme mekin ihastella autiomaata ja vuoristoa kunnes
kovaääninen kertoo naisen äänellä "kiinnittäkää turvavyöt aloitamme laskeutumisen..."
Tervetuloa Hurghadaan.
Colona Centerin kautta varaamamme kolmen päivän sukellussafari irtautuu laiturista vasta
toisena aamuna joten katsastamme muun tarjonnan. Ihon mielestä shortsit riittävät yli 30 asteen
auringon paisteessa ja suuntaammekin kohti hotellin omaa sukelluskeskusta. The Marlin Inn
Dive Centerin sukeltajalta vaikuttava ulkomaalainen vastaa kysymyksiimme mahdollisista
seuraanvanpäivän päiväreissukohteista. Keskuksen esittelyssä kerrotaan paikan olevan
erikoistunut seinämä-, hylky-, yö-, syvä-,TEC- ja haisukellukseen. Kuulostaa lupaavalta ja
varaamme reissun. Kysymykseen mahdollisuudesta sukeltaa nitroxilla saamme haluamamme
vastauksen jonka jälkeen kerromme mistä olemme ja mitä meillä lukee sukeltajaliiton
lähettämissä korteissa. Meitä neuvotaan saapumaan klo 8.30 seuraavana aamuna keskukselle
sovittamaan tarvittavia varusteita.
Paiskaamme kättä kiitokseksi ja poistumme laiturille
Paiskaamme kättä kiitokseksi ja poistumme laiturille
ihmettelemään veden kirkkautta. Vesihän näyttää samalta kun viikko sitten Inkoon
ulkosaaristossa. Päätimme hakea hotellista mukana tuomamme harrastuksen perusvälineet ja
perehtyä kastautumalla rajatun uimaalueen lattiaan. Rannalla mars ja pohjolan rusketus (?)
esille. Räpylät jalkaan ja maski nenälle ja veteen. 27 asteiseksi vesi tuntuu yllättävän
mukavalta. Ensimmäinen katse pinnan alle ja noin 10 metrin näkyvyys ei hirveesti
vakuuttanut. Pohjalla viidessä metrissä hieman selkenevämmässä näimme luikertavan kalan
joka katosi sameuteen. Hetken suolaa maisteltuamme aurinko alkoi jo kadota maisemasta ja
päätimme nousta kuivalle maalle. Suista kuului toivomus kalaisammista ja kirkasvetisistä
koralliriutoista.
Aamupalan jälkeen suuntasimme sukelluskeskukselle missä oletimme näkevämme edellispäiväisen
myyjän. Hetken odoteltuamme paikalle saapui liikkeen paikallinen työntekijä joka vei meidät
valitsemaan asusteita. Sopivan kokoiset kainaloon ja takaisin terassille odottamaan. Hetken
siinä pyörittyämme nenä jäi osoittamaan laituriin kiinnitettyä alusta. Seurasimme
henkilökunnan puuhia heidän siirtäessään varusteitamme kyseiseen alukseen jonka jälkeen
siirryimme kannelle odottamaan sukellusopasta ja muita matkaajia. Lähdön hetki läheni ja
eräs saapunut nuori neito kertoi englanniksi venäjää murtaen olevansa oppaamme Olga.
Lähdimme liikkeelle ja jäimme odottelemaan kohteen esittelyä ja ylipäätään sitä mihin
olimme menossa. Vajaan tunnin auringonoton jälkeen tuo neito tuli kertomaan huonolla
enkulla että "reef right shoulder. Back left shoulder." Tämä ilmeisesti riitti. Seuraava
keskustelu hänen kanssaan koski meille luvattua Nitrox sukellusseosta. Lopputuloksena
sukelsimme ilmalla. Se siitä Nitrox For Free mainoksesta.
Matkan aikana ihastelimme veden sinisyyttä ja kirkkautta.
Hieman yli tunnin matkaamisen jälkeen saavuimme kohteeseen
nimeltä Giftun reef, jossa odottikin jo muutama päiväretkialus. Laitoimme varusteet
valmiiksi ja hyppäsimme veteen. Ensimmäinen vilkaisu pohjaa kohti häivytti rannassa
snorklatessa koetun pettymyksen. Näytti siltä kuin meidän ja 15 metriä alempana lojuvien
koralliryhmittymien välissä ei olisi ollut mitään estämässä näkyvyyttä kuin ohi kaartavat
kalaparvet. Kaukana oltiin itämeressä koetusta 0,5-4 metrin kirkkaudesta.
Korallia näkyi vielä 30 metrin päässäkin. Maskin alta paistoi hämmästely. Yhdellä ryhmämme jäsenista oli
Korallia näkyi vielä 30 metrin päässäkin. Maskin alta paistoi hämmästely. Yhdellä ryhmämme jäsenista oli
ongelmia pohjan ja hänen etäisyyden hallinan kanssa ja hän joutui hakemaan lisää painoja
veneestä. Toisellakaan yrittämällä pohja ei suostunut lähenemään. Odottelimme Olgan ja
sukellusparina Erikin kanssa kunnes veljeni löysi meidät muitten sukellusryhmien joukosta
ja lähdimme suorittamaan "suunnteltua" sukellusta. Vajaan tunnin kestäneen sukelluksen
aikana ei juuri maisemia kerennyt jäädä ihastelemaan jos halusi pysyä Olgan perässä.
Olgan tapa sukeltaa oli, mitä lujenpaa, sitä enemmän näet!
Pinnalle palattuamme huuhtelimme varusteet, vaihdoimme täydet tankit liiveihin ja jäimme
hymyssäsuin odottelemaan seuraavaa sukellusta. Kapteeni käynnisti veneen moottorit ja
aloitimme siirtymisen seuraavalle kohteelle. Opas puhui jotain pudotuksesta ja kertoi
jälleen monisanaisesti seuraavasta sukelluksesta "wall right shoulder". Eikun veteen ja
pohjaan 30 metriin. Siinä jatkoimme "opastamme" seuraten joka ei turhia taakseen kattellut.
Onneksi näkyvyys oli kuitenkin luokkaa reilusti yli 40 metriä.
Vähitellen pohja edessä seinämän vieressä muuttui tummemmaksi ja paikalle päästyämme
ei alapuolella enää mitään erattanutkaan. Pinta kyllä näkyi selvästi ja jälkeenpäin saimme
kuulla että pohjalle halutessa olisi pitänyt matkata vielä 200 metriä. Pinnalla meitä odotti ruoka,
paluumatka hotellille ja olueksi väitetty kylmä juoma. Aurinko paistoi ja tuuli ei
häirinnyt hengityksellä kun katsoimme kameralla otettuja kuvia sukelluksista.
Sukellukset oli saatu hyvin alulle.
-T
Kommentit