Aktiivijuhannuksen päätös tapahtui Porkkalan luotsiaseman tutuissa maisemissa. Kuljettimemme maasto-ominaisuuksien takia päätimme jättää sen ylös parkkipaikalle ja kävelimme alas rantaviivalle. Vastaan tuli kolme kohtalontoveria jotka kertoivat juuri suorittamastaan uinnista. 20 metrissä näkyvyys oli lampun kanssa parempi mutta 13 metriin saakka pärjäsi kuulemma ilmankin. Takas siis autolle ja varusteet ylle. Vedessä hansikkaani toimivat heti tarkoituksen mukaisesti eikä tyhjennystä tarvittu kuten Tiilijärven reissulla. Hetken sukellettua ihmettelimme Vyperiemme toimivuutta jonka jälkeen jatkoimme matkaa suurien kivenlohkareiden luokse. Niitä tutkiessamme alkoi kuulua pohjalta kummaa surinaa. Melkein tartuin jo pistimeeni. Kummaa että tuo ääni voimistui pinnan ja meidän etäisyyden kasvaessa. Jatkoimme yksinäisen kalan ahdistelua ja lohkareiden muodostamien onkaloiden valaisemista. Pinnalla päättelimme surinan olleen vieraan (itäisen)vallan ääntelyä tai sitten pinnalla surrannut moottorivene... Sukelluksen jälkeen veimme välineet valuttamaan vettä autoon ja päätimme poistaa talviturkin ensimmäisellä märkäpuvulla mallia iho. Kotimatkalla päätimme käydä katsomassa millainen kohde vetokangas on. Perille emme päässeet kumminkaan ilman kuumottavaa tuijotuskilpaa suuren ruskean elukan kanssa.

Matka parkkipaikalta vetokankaalle on melko pitkä ja varusteita joutuisi pitämään ilmassa pitkän matkan verran. Taitaa jäädä koko mesta tarkastamatta.

-T-