Suuntana Tammisaari ja Baggö. Käytiin Tommin kanssa täyttämässä tankit lauantaiaamuna Lauttasaaren Finn-Suit:ssa. Oltiin oven takana jo ennen kuin liike avasi ovensa. Tankit täyteen ja takas rattiin. Perillä Baggössä oltiin 11 jälkeen. Eki ja Helena olivat vasta suhauttaneet, kun ajoimme pihaan. Helena oli lainannut varusteet jotka toimivatkin moitteetta, paitsi kuivapuku. Puvun kaulamansetti oli löysä, ja siitä pääsi vettä sisälle pukuun. Helena ei siis sukeltanut lauantaina ollenkaan.

 

Laitoimme omat varusteet kuntoon ja lähdimme kolmistaan tutkimaan lähialuetta. Syvyyttä löytyi parhaimmillaan vajaa 3 metriä. Näkyvyyden ollessa noin 5 metriä. Pohja oli mutaista. Kun pohjaan kosketti, ei kontaktia huomannut ollenkaan. Mutaisan pohjan takia käsi vain upposi syvemmälle ja syvemmälle aiheuttaen suuren muta/pöly – pilven. Tavoite oli siis olla koskettamasta pohjaan. Tätä ihanaa kellunta harjoittelua kesti vajaa 10 minuuttia.

 

Koska syvyyttä ei tästä kohtaa löytynyt, päätimme laitta välineet autoon ja ajaa vähän matkan päässä olevaan satamaan. Syvyyttä piti merikartan mukaan löytyä yli 10 metriä. Tavoite oli sukeltaa suoraan kohti edessä näkyvää saarta. Kun käytössä on kolme kompassia ja jokainen hakee "oikean" suunnan, ei eksymismahdollisuutta yksinkertaisesti voi olla. Olimme olleet sukelluksissa 15 minuuttia, maksimi syvyyden ollessa n.9 metriä, kun huomasin edessä tutuhkon betoniseinämän. Olimme tehneet hienon U-muotoisen lenkin sataman toiselle puolelle. Ei muuta kuin uusi suunta ja takasin veden alle. Pohjassa teimme huikeita arkeologisia löytöjä: Saviruukku, viilipurkki, pulloja, auton renkaita ja joku suuri puulaatikko. Kaloja ei nähty, jos alle 3cm sinttejä ei lasketa.

 

Koska Helenan laina puku ei sopinut, jätin oman pukuni ja regut Helenalle lainaksi, jotta Eki ja Helena sitten pääsivät yhdessä veteen. Mutta koska homma oli jo alkanut huonosti, se myös päättyi huonosti. Pukuni kengänkoko on 43 ja Helenan räpylä on paljon pienempi. Puku oli myös Helenalle sen verran iso, että painovyöt eivät auttaneet paljoa. Eki joutui ilmeisesti vetämää Helenan pinnan alle. Sitten tuli jotain räpiköintiä pinnan alla ja Ekiltä lähti räpylä irti. Norppana räpylän perään ja muutaman kerran oli kuulemma melkein saanut räpylästä kiinni, ennen kuin parinaru esti sukelluksen syvemmälle.

 

Seuraavan viikonlopun sukelluksen missio on siis: Löydä Ekin kadonnut räpylä.

 

-Miikka