Turtle Bay on pahoin kärsinyt turismista ja korallia kolhivista sukeltajista. Alotimme sukelluksen pyörähtämällä Zodiakin reunalta niska edellä kohti pohjaa. Eki päätti jäädä vahtimaan vessoja joten sukelsimme kolmestaan Teron kansssa. Sukellus oli perushuttukorallia eikä kummempaa kunnes veljeni huomasi mustekalan.

Otin parilla rivakalla potkulla edellä menneen oppaamme kiinni ja vaudilla takaisin ottamaan kuvia tuosta lonkeroisesta. Tero päätti käydä vähän härnäämässä otusta ja heilautti kättään sen lähettyvillä. Hämmästykseksemme se vaihtoi väriä ja rupesi liikkumaan. Ikuistimme sen liikkumisen ja hautautumisen korallin ja hiekan sekaan. Hetken päästä näimme hiekassa suuren kuolleesta korallista tehdyn nuolen, joka osoitti suuntaa kohden ankkuripaikkaa. Tero viittoi meitä hetken odottamaan kun lauma hyvin varustettuja hitec-sukeltajia tuli kulkusuunnastamme.

 

Odottelun jälkeen lähdimme ylittämään raunamaa yksitellen. Vettä pinnan ja korallin välissä oli vain noin 2 metriä ja kovassa aallokossa ja myötävirrassa tasapainottelu oli hankalaa. Onnistuimme ylittämään riutan koskematta koralliin ja pysyen sukelluksissa. Näkymästä päätellen useampi sukeltaja ei ollut tässä onnistunut. Ylityksen jälkeen edessä ja ympärillä oli vain kuollutta korallia. Mahtaako syynä ollut eteen ilmestyneen parikymmenpäisen joukkion tapaiset sukellusporukat vai jokin muut.

 

Riutan eteläpuoli oli karua katsottavaa. Kaukana oli sen väriloisto ja paikalla vain harmaata ja vedenalaista hiekka-aavikkoa. Oliko syynä näkymät vai pieni rakko, mutta Terolle riitti sukellus tässä vaiheessa. Jatkoimme jälleen kerran kaksistaan tehden pienin pyrähdyksen lähimmälle koralli mättäälle. Ei juurikaan innostanut ja päätimme suorittaa tarvittavat turvapysähdykset ennen raittiin ilman hengitystä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Matka safarin viimeiselle kohteelle alkoi ja aluksen ylin kerros toimi oivana auringon otto paikkana. Noin tunnin ja parin torkahduksen kulutta saavuimme Sakkalan edustalle ja kiinnityimme Kuuden päivän sodan aikana uponneeseen sotalaiva El Minyaan. Tero päätti neiteillä ja ottaa kuivapuvun käyttöön. Hän myös varoitti virtauksista ja veteen päästyämme huomasimme kuinka kovaa oikeastaan paikalla virtasi. Raahauduimme köyttä pitkin kohti keulaa jossa alasmenoköysi odotti. Noin 15 metriä ennen köyttä jouduimme kuitenkin sukeltamaan ja rimpuilemaan itsemme kiinni köyteen. Pääsin perille ja odotin kunnes Miikka ja Eki saivat köydestä kiinni. Katseeni etsi opastamme sitä lötämättä. Odotimme hetken köydestä lujasti kiinni pitäen kun huomasin Teron olevan pinnalla ja viitoilevan meille. Päätimme nousta pintaan ja ottaa viittomasta selvää. Terolta oli kaulamansetti revennyt ja puku oli ottanut vedet sisään. Tero päätti olla sukeltamatta mutta neuvoi meitä pitämään kunnolla kiinni jos päätimme jatkaa sukellusta. Alas mennessä jouduimme välillä kovankin virtauksen riepottelemaksi ja hetken roikuimme vaaka-asennossa. Näkyvyys kohteella oli heikohko rannan sataman läheisyyden takia. Pohjassa makaavaa alusta ei näkynyt edes puolesta välistä.

 

Aluksen kyljelle päästyämme otimme kuvia ja jäleen päin huomasimme niissä olleen mureenan. Kyljellään makaavasta hylystä vuotaa vielä oljyä. Teimme kohteella vain nopean tutustumisen lähtemättä kiertämään sitä kunnes käännyimmekohti pintaa. Safarin loppuvalmistelut alkoivat.